Kova fyysinen harjoittelu Suomen armeijassa

Armeijassa on tänäkin päivänä hyvin raskaita fyysisiä suorituksia, kuten esimerkiksi ns. täyspakkausmarsseja, leirejä, hiihtomarsseja ja muita fyysisesti raskaita suorituksia. Tietysti myös varsinainen taistelukoulutus eli ”tetsaaminen” tai ”ryynääminen” on ajoittain hyvinkin raskasta.

Alokasaikana armeijan fyysinen vaativuus on monessa aselajissa suurimmillaan, ja palveluksen edetessä tehtävät muuttuvat fyysisesti kevyemmiksi. Tällaisia aselajeja ja tehtäviä ovat esimerkiksi viesti, huolto ja esikuntakomppanian tehtävät sekä autonkuljettajan tapaiset tehtävät.

Jos kunto ennen armeijaan menoa on heikohko tai peräti huono, voi alokasajan raskaat suoritukset tulla melkoisena yllätyksenä. Armeijassa on kuitenkin tarkoitus nostaa sotilaiden kuntoa hallitusti. Kunnon kohottaminen alkaa heti palveluksen alussa, ja alokkaiden kuntotaso mitataan Cooperin testillä ja muilla vastaavilla testeillä. Tämän jälkeen asetetaan henkilökohtaiset kuntotavoitteet ja alokkaat jakautuvat eritasoisiin ryhmiin. Heikkokuntoiset aloittavat säännöllisen kuntoilun, joka ensimmäisinä viikkoina sisältää lähinnä kävelylenkkejä, ja myöhemmässä vaiheessa myös hölkkä- ja juoksulenkkejä. Noin puolen vuoden kuluttua Cooperin testi uusitaan, ja tässä vaiheessa lähes jokaisen heikkokuntoisen miehen kunto on jo noussut tyydyttävälle tai ainakin välttävälle tasolle.

Riippuu hyvin paljon aselajista, kuinka raskasta ja fyysisesti vaativaa palvelus on. Raskaimpina aselajeina on perinteisesti pidetty erilaisia sissi- ja taistelujoukkoja, kuten laskuvarjojääkäreitä. Myös pioneerien, tykistön ja laivaston palvelus saattaa olla raskasta. Kaikille yhteisiä vaativia liikuntasuorituksia ovat ainakin pitkät, joskus jopa 50 km. marssit, jotka tehdään yleensä jalan, pyörällä tai hiihtäen. Armeijasta jää monille kuitenkin muistoksi ainakin aikaisempaa parempi fyysinen kunto. Parhaimmassa tapauksessa reserviläinen jatkaa kuntoiluharrastustaan aktiivisesti myös siviilissä.